Pro Patria

Sukumme Sankarivainajat 

Sankarihautausmaa 2016

Oi, Suomi synnyinmaa,

suo helmallas sun poikasi
onnellisena nukahtaa,
kun hän henkensä halvan
sulle antanut on!
Ei muuta kunniaa kuin
kuulla kummultansa
sun kuusiesi kuiskinaa,
kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon.

Ilomantsin_Sankarihautausmaa_0002

Sankarhautuumaa_1940_luvulla

Ilomantsin sankarihautausmaalle on haudattu 385 talvi- ja jatkosodassa kaatunutta sankarivainajaa ja heidän lisäksi siellä on viisi hautaa, joista puuttuu nimi. Paljasjalkaisia Ilomantsilaisia kaatui sotien aikana 365, joista 301 on haudattu kirkonkylän sankarihautaan, 18 Kivilahden sankarihautaan ja loput ympäri  vanhaa Suomea.

Talvisodassa kaatuneista 69 ilomantsilaista miestä on haudattu sankarihautaan, jatkosodassa 287 miestä ja kolme naista. Eniten ilomantsilaisia kaatui  jatkosodan aikana 8/JR9 komppaniasta (102 miestä) ja 7/JR9 (92). Kaatuneista ilomantsilaisista 37 kuoli muuhun kuin sotilastoimminasta johtuvasta syystä (sairaus, tapaturma, itsemurha).

Kirkkoranta_18.7.1941

Arkkuja tuodaan Ilomantsin kirkkorantaan 18.7.1941 (SA-kuva)

Kaatuneista 82 haavoittui ensin vakavasti ja he kuolivat hautakivessä mainittuna päivänä saamiinsa vammoihinsa. Ilomantsilaisista kaatuneeksi julistetuista 20 miestä katosi sodan aikana, osa heistä lienee tuhoutunut kranaattitulessa, osa oli vangittu.

Sukuumme kuuluva Eelis Edvard Kettunen katosi Kaltimossa (11/JR9), katoamispäivä oli 10.6.1944. Eelis oli toukokuussa 1944 Syvärin takana Kummun tukikohdassa, josta on matkaa syvässä notkossa virtaavaan Ostajokeen noin 500 metriä. Kumpu oli mäen päällä ja Ostajoelle vietti Simanovan pellot. Sotapäiväkirja kertoo, että 16. toukokuuta 1944 venäläiset olivat kaivaneet Kummun tukikohdan eteen tunnelin ja räjäytti siinä noin 3000 kg räjähteitä. Tässä vaiheessa kuoli puolenkymmentä suomalaista, joukossa enolaisia sotilaita. Räjäytyskuoppa oli halkaisijaltaan 30 metriä ja syvyyttä sillä oli 15 metriä. Kuoppa on vielä näkyvissä Simanovan peltojen takana, tosin se on täynnä vettä. 

Ostajoki

Ostajoki Kummun tukikohdan alapuolella, kuva kesältä 2019

Sodan aikana haudoille laitettiin valkeat ristit, joihin oli kirjoitettu vainajan nimi ja kuolinpäivä. Myöhemmin ristit korvattiin marmorikivillä. Jos haluat käydä tutustumassa Ilomantsin sankarihautausmaan sankarivainajiin, niistä löydät tietoja tarkemmin https:/www.sotasampo.fi/fi/cemeteries/page/h0552_1, tai klikkaa linkkiä: Sankarivainajat

Itse kävin ensimmäisen kerran sankarihautausmaalla 4. kesäkuuta vuonna 1959. Se oli mieleenpainuva kokemus, Kirkosta tuli jumalanpalveluksen jälkeen ihmispaljous, rajamiehet olivat kunniavartiossa keskikäytävän oikealla puolella. Hautausmaalla pidettiin muistotilaisuus, jossa puhui Ilomantsin kirkkoherra ja Ilomantsin Rajakomppanian päällikkö. Lopuksi kunniavartiossa seisseet rajavartiat ampuivat kunnialaukset kaatuneitten muistoksi.  

Sankarihautausmaan ristin juurella on vapaussodan 1918 sankarivainajien muistomerkki, joka esittää antiikin sotilasta polviasennossa. Muistomerkin jalustaan on kaiverrettu kahdenkymmenen vuoden 1918 vapaussodassa kuolleen tai murhatun "valkoisen" eli suojeluskuntalaisen sankarivainajan nimet. Valkoiset ottivat "luvatta" käyttöön nykyisin tunnetun sankarihautausmaan. Maa oli vanhan ja 1900-luvun alussa puretun ort.kirkon paikka. Maa kuuluu edelleen Ilomantsin ort.seurakunnalle. 

Ilmari Wirkkalan veistämä muistomerkki paljastettiin 16. heinäkuuta 1922 ja paljastustilaisuuteen osallistui satoja ilomantsilaisia. Ilomantsin ev.lut seurakuntaa edusti pastori Kalle Juhani Hämäläinen ja ort.seurakunnan vt. kirkkoherra (Vasili Ostrowits, jäi sairauden taki pois pappivirasta vuonna 1923) toimitti sielunmessun vainajille. Seppeltenlaskun jälkeen oli juhla kansakoululla (Kotimäenkoulu) ja illalla Kansalaistalolla iltamat. Ilomantsin kunta maksoi muistomerkistä 20 000 mk vuosina 1920 - 1922. Summa vastasi silloin kirkkoherran vuosipalkkaa, eli nykyisin 60 000 euroa.

Muistomerkin vieressä Ilomantsin vanhan ort.kirkon muistolle pystytetty puinen risti.

Sankarihautausmaa 

Ilmari Wirkkalan tekemä muistomerkki vihittiin uudelleen kesällä 1951.

Sankaripatsas_1922

Kuva sankaripatsaan paljastustilaisuudesta vuodelta 1922

Sankaripatsaan_paljastustilaisuus_ilomantsissa_1922

Jouluaaton kunniavartio

Jokaisena jouluaattona Lionit ja leidit poistavat lumet sankarihaudoilta, sytyttävät jokaiselle haudalle kynttilän ja illan pimetessä sankarihaudalla seisoo kaksi miestä kunniavartiossa!

Ilomantsin sankarihautausmaan paikalla oli vuoteen 1916 saakka ort.seurakunnan vanha kirkko. Kirkko purettiin ja sen hirret käytettiin nykyisen ort.hautausmaan kappeliin. Keväällä 1918 puretun kirkon paikalle Ilomantsin valkoiset perustivat veljeshautausmaan, ilman ort.seurakunnan suostumusta. 

Ilomantsin taisteluissa kaatui talvi- ja jatkosodan aikana lähes 1000 suomalaista sotilasta.

Lisätietoja kaatuneista löydät osoitteesta: http://kronos.narc.fi/menehtyneet/. Talvi- ja jatkosodan sotapäiväkirjoista löydät lisätietoa kaatuneiden joukko-osaston tapahtumista. Sotapäiväkirjat löydät osoitteesta: http://digi.narc.fi/digi/hae_ay.ka?atun=65.SARK

Sankaripatsas

Vapaussodan taisteluihin osallistuneiden ilomantsilaisten kohtaloita 

Vapausodassa ilomantsilaisista suojeluskuntalaisista kaatui tai kuoli Karjalan kannaksen taisteluissa 22 valkoista (muistokivessä 20 nimeä). Osa kaatuneista siirrettiin Ilomantsiin veljeshautaan. Neljä miestä murhattiin ja yksi katosi, loput kaatuivat taisteluissa. Ilomantsilaisista lähti vapaussodan taisteluihin noin 400 valkoista, joista vajaat sata suojeluskuntalaista. Loput olivat kutsuntojen kautta määrättyä nostomiestä. Ilomantsin suojeluskuntaan kuului vuonna 1918 noin 850 henkeä.

KANSALAISSODASSA KUOLLEET ILOMANTSILAISET VALKOISET: Klikkaamalla nimeä pääset narc.fi sivuston tietokantaan!

  1. HULKKO JUHO, 19.4.1918 VALKJÄRVELLÄ
  2. KASTINEN PEKKA, 22.4.1918 MUOLAA
  3. HASSINEN ANTTI, 6.3.1918 VALKJÄRVI
  4. HUURINAINEN JAAKKO,  28.4.1918 VIIPURI
  5. LAUTANEN PEKKA, 6.3.1918 VALKJÄRVI
  6. PESONEN EINO, 26.3.1918 NÄÄTÄLÄ
  7. PALVIAINEN KONSTA, 9.4.1918 HEINJOKI
  8. IKONEN EERIKKI, 3.4.1918 AHVOLA
  9. IKONEN HEIKKI, 15.4.1918 VALKJÄRVI
  10. JESKANEN VASILI, 28.4.1918 LUUMÄKI
  11. SISSONEN KONSTA, 4.4.1918 RAUTU
  12. PIIRAINEN NIKOLAI, 5.4.1918 RAUTU
  13. PIIRAINEN JUHO (IVAN), 5.4.1918 RAUTU
  14. IHANUS PEKKA, 9.4.1918 HEINJOKI
  15. MUROKE OTTO, 9.4.1918 HEINJOKI
  16. HAAPALAINEN HEIKKI, HUHTIKUU 1918 KIVENNAPA
  17. IKONEN RISTO, 6.3.1918 VALKJÄRVI
  18. MUSTONEN PEKKA, 6.3.1918 VALKJÄRVI
  19. KONTTURI HEIKKI, 6.3.1918 VALKJÄRVI
  20. JESKANEN IVAN, 24.3.1918 ORAVALA

Vapaussodassa tappioita syntyi myös ilomantsilaisille punakaartilaisille. Punakaartilaisia kuoli 23 henkeä, joista yksi kuoli taistelussa ja loput joko teloitettiin tai he kuolivat Tammisaaren vankileirillä. Ilomantsissa oli keväällä 1918 yhteensä reilut 240 punakaartilaista. Heistä vajaa sata lähti vapaaehtoisena rintamalle (Värtsilä),  osa pakeni sodan loppuvaiheessa venäjälle. Ilomantsilaisista punaisista vangittiin noin 40 - 50 miestä ja osa heistä sai kuritushuonetuomion. Ilomantsin punaisille pystytetään vuoden 2020 aikana oma muistomerkki, johon tulee kuolleiden punaisten nimet. 

KANSALAISSODASSA KUOLLEIDEN ILOMANTSILAISTEN PUNAISTEN LUETTELO. klikkaamalla nimeä pääset arkistotietokantaan!

  1. HEISKANEN ANTTI, TAMMISAARI 26.7.1918
  2. HUOTARI HEIKKI, TAMMISAARI 7.7.1918
  3. HÄIKIÖ ANTTI, TAMMISAARI 15.7.1918
  4. KASTINEN JUHO, TAMMISAARI 25.6.1918
  5. KETTUNEN MATTI, TAMMISAARI 26.7.1918
  6. KETTUNEN MATTI, KEMI 1918
  7. KIISKI JUHO, TAMMISAARI 31.7.1918
  8. KONTTURI EINO, TAMMISAARI 5.7.1918
  9. LAATIKAINEN OTTO, TAMMISAARI 16.7.1918
  10. LOUHELAINEN OTTO, TAMMISAARI 17.7.1918
  11. PAAVILAINEN HANNES, TAMMISAARI 12.6.1918
  12. PUSSINEN ARVID, TAMMISAARI 30.7.1918
  13. RASI ADAM, TAMMISAARI 12.7.1918
  14. RISSANEN BERNHARD, TAMMISAARI 11.6.1918
  15. SORMUNEN OTTO, TAMMISAARI 13.8.1918
  16. TOSSAVAINEN JOHANNES, TAMMISAARI 6.8.1918
  17. TURUNEN RISTO, TAMMISAARI 19.7.1918
  18. VALJUS EERO, TAMMISAARI 20.7.1918
  19. HUOHVANAINEN ALEKSANDER, ILOMANTSI 21.8.1918
  20. KARHAPÄÄ IVAN, JOENSUU 7.3.1918
  21. KORHONEN IIVAR, JOENSUU 22.2.1918
  22. KETTUNEN OTTO, ASUMAJOKI 1918
  23. IKONEN MATTI, PAATENE 1918

Tammisaaren vankileirillä olleista seuraavat ilomantsilaiset  kuolivat nälkään ja tauteihin: 

Antti Heiskanen 26.7.1918, Anton Huotari 7.7.1918, Antti Häikiö 15.7.1918, Juho Kastinen 25.6.1918, Matti Kettunen 26.7.1918, Juho Kiiski 31.7.1918, Eino Kontturi 5.7.1918, Otto Laatikainen 16.7.1918, Otto Louhelainen 17.7.1918, Hannes Paavilainen 12.7.1918, Arvid Pussinen 30.7.1918, Adam Rasi 12.7.1918, Bernhard Rissanen 11.6.1918, Otto Sormunen 13.8.1918, Risto Turunen 19.7.1918 ja Eerikki Valjus 21.7.1918.

Joensuussa teloitettiin Iivari Korhonen  22.2.1918 ja Ivan Karhapää 7.3.1918. Karhapäätä tulivat joensuulaiset suojeluskuntalaiset vangitsemaan kotoa, mutta Ivan oli mennyt aamulla Tuupovaaran kylälle. Vangitsijat lähtivät Karhapään perään ja vangitsivat hänet Tuupovaarassa. Karhapää kuljetettiin Jonesuuhun, jossa hänet seuraavana päivänä teloitettiin. Karhapää ei kuulunut punakaarteihin vaan hänellä oli hyvät suhteet venäläiseen kenraalikuvernööriin ja Sortavalan piispaan. Tämän syyn vuoksi hänet ammuttiin.

Kesällä 1918 kuolivat myös Ale Huohvanainen, Matti Ikonen, Matti Kettunen, Otto Kettunen löydettiin Asumajoen varrelta kuolleena.     

Kaksitoista ilomantsilaista punakaartilaista kuoli Tammisaaren vankileirillä kesällä 1918 sairauksiin. Leiri sijaitsi Dragsvikin kasarmialueella vuoden 1918 keväästä lähtien. Yleisimmät kuolinsyy olivat heikkous, Isorokko, punatauti, lavantauti, toisintokuume. Sukumme jäsen Matti Kettunen s. 10.8.1896 Ilomantsissa, kuoli Tammisaaressa 26.7.1918 heikkouteen. Matin asuinkunnaksi on merkitty Tammisaari. Lutikkavaaralainen Tuomas Kettunen s. 17.10.1895 ja Nuorajärvellä syntynyt Matti Kettunen s. 3.7.1892 puolestaan karkasivat venäjälle keväällä 1918. Lisäksi kuolleiden joukossa on ilomantsilainen työmies Otto Kettunen s. 1901 Ilomantsissa, hän kuoli kesällä 1918. Korentovaaralla syntyneen ja Ilajalla metsänvartijana toimineen Aadam Kettusen poika, Otto Kettunen s. 12.02.1901 pakeni keväällä 1918 venäjälle Lupasalmelle. Hänet löydettiin kesällä 1918 nälkään kuolleena Asumajoen rannalta. Otto oli löydettäessä nojaamassa petäjään ja sylissä oli tyhjä reppu. Kysymys lienee samasta Otto Kettusesta, mikä on mainittu arkiostotiedoissa kaatuneeksi?

" Otto Kettusen Rosa-äiti kävi kahdesti Venäjän puolella etsimässä kadonnutta poikaansa. Hän kyseli venäläisiltä, oliko Ottoa näkynyt ja oliko tämä tapettu. Rosa sai vastaukseksi: "Kyllä se täällä oli. Ei meijän musikoista tiijä varmaksi, on suattanneet tappuakkin!" Ottoa ei kuitenkaan löytynyt. Kesällä 1918 asia selvisi, kun heinäaikaan ihmiset näkivät korppiparven ronkkuvan Koitajoen varressa Asumajoen suun kohdalla monta päivää. Heinäväki arveli, että siellä täytyy olla raato, koska korpit pitivät semmoista ääntä. Joku kulkija huomasi, että hongan juurella, joen "äpräällä" istui kuollut poika takki pään yli vedettynä. Otto Kettunen oli löytynyt. Nuorukainen oli repinyt kontistaan tuohta sytyttääkseen nuotion, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tulitikut olivat ilmeisesti kastuneet reissun aikana.  "

Mummoni kaksi veljeä Frans ja Tauno otettiin kiinni kesällä 1918 ja heitä kuulusteltiin Ilomantsin suojeluskuntatalolla useita päiviä. Myöhemmin heidät kuitenkin vapautettiin ja todettiin syyttömiksi. Äitini eno meni perheensä kanssa Petroskoihin keväällä 1918 ja hän palasi takaisin vasta vuonna 1922. Suvussamme oli siis paljon punaisten puolella olleita. Mielikuviin on jäänyt, että sukumme miehistä jotka ajautuivat punakaarteihin, oli pääosin metsätyöntekijöitä.  Luulen, että työläisten sortaminen oli ajanut heidät punakaartiin.

Vuonna 1918 sisällisodassa kuolleista valkoisten puolella taistelleista miehistä osa on haudattu Karjalan kannakselle, jossa he kaatuivat taisteluissa punaisia vastaan. Punakaartilaiset haudattiin ylensä lähelle kuolinpaikkaa ja Tammisaaressa se oli lähellä Tammisaaren kasarmeja. Vapaussodan taistelut eivät olleet kummallekkaan osapuolelle kunniallisia. Tehtyä emme saa kuitenkaan tekemättömäksi.

Lisää tietoa punaisten ja valkoisten kuolemista löydät seuraavalta nettisivulta: http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/results 

Sankarihautajaiset_18.7.1941_SA-kuva

Kaatuneitten hautaus Ilomantsin sankarihautausmaahan 18.7.1941 SA - kuva

Talvi- ja jatkosodissa kaatuneet sukumme kolmetoista sankarivainajaa on haudattu pääasiassa Ilomantsiin. Talvisodassa heistä kaatui neljä ja jatkosodassa yhdeksän. Osa Kuolismaan Kettusten sankarivainajista lepää muissa sota-aikana perustetuissa sankarihaudoissa.

Sotamies Eelis Edvard Kettunen työmies, s.19.3.1904.

Joukko-osasto 11./JR 9. 

Kadonnut 10.6.1944 (tai 10.6.1941?) Enon Kaltimossa. Julistettu myöhemmin kuolleeksi (30.6.1944). Evertin komppania oli Kummun tukikohdassa 16.5.1944 ja aamulla venäläiset räjäyttivät tukikohdan edessä 2000 - 3000 kg räjähdysainetta ja se teki 30 halkaisijaltaan ja 15 syvän kuopan. Räjähdyksessä kaatui tai katosi 15 komppanian sotilasta, 18 haavoittui ja yksi katosi. Se miten Eelis on kadonnut, eivät asiakirjat kerro. Mahdollisesti hän mennyt lomalle Enoon ja siellä ollessa katosi.

Naimisissa, ei lapsia

Eelis_Kettunen_s.19.3.1904

Alikersantti Eino Kettunen pienviljelijä, s.22.4.1901.

Joukko-osasto 3./Er. P 12.

Haavoittunut 1.2.1940 Kuhmossa, kuollut vammoihin 5.2.1940  23. Sotasairaalassa

Haudattu Iisalmen Sankarihautausmaahan

Naimisissa, viisi lasta.

 

Sotamies Eino Johannes Kettunen s.30.5.1914

Joukko-osasto 3./JR 56

Kuolinsyy muu kuin vihollistoiminnasta johtunut, kuollut 22. Sotasairaalassa

Eino Kettunen 23.8.1944

Sotamies Evert Kettunen metsätyömies s. 30.3.1899.

Joukko-osasto III/JR 9.

Kaatunut Aunuksen Nirkassa (Nirkka-Pyhäjärvi tuhoamistaisteluissa) 12.9.1941. Eevertin joukkue hyökkäsi Nirkan kylään 12. syyskuuta aamulla. Hyökkäyksen aikana kaatui kuusi ilomantsilaista miestä, Eevert mukaan lukien. Pääosa miehistä kaatui venäläisten asettamiin miinoihin ja 24 miestä haavoittui taisteluissa. Kaatumispaikka on Petroskoi - Aunus tien varressa Nirkan kylästä Aunuksen suuntaan laskeutuvassa mäen rinteessä.

Naimisissa, kaksi lasta (Kaino ja Hilja)

Evert Kettunen 12.9.1941

Nirkka

Kuvassa Nirkan kylää 2019. Ilomantsilaisia kaatui Nirkassa viisi miestä ja suurin osa heistä kuvassa näkyvästä purouomasta 300 metriä Petroskoin suuntaan, vanhan tien varrella, joka on moottoritien läsnsipuolella. (Eevertin kaatumispaikka noin 61°28’18.5"N 33°20’28.4"E)

Sotamies Heikki Kettunen työmies s. 25.10.1909.

Joukko-osasto Os.A/Lie.HK

Heikki Kettunen kaatui maanantaina 25. joulukuuta 1939 illalla noin klo 21.00, kun hänen joukkueensa oli hyökkäämässä Pielisjärvellä Rönkön tukikohdasta Haukijoen sillan ja Varisvaaran tien suunnassa olevaa vihollisen tukikohtaa vastaan. Heikin joukkue oli noin 300 metriä oman tukikohdan edessä, kun vihollinen avasi voimakkaan kivääri-, konekivääri- ja kranaattitulituksen Mattilan joukkuetta vastaa ja tulituksessa kaatui Heikin lisäksi pielisjärveläinen sotamies Heikki Koponen. 

Naimisissa

Heikki Kettunen 25.12.1939

Sotamies Kalle Kettunen maanviljelijä s. 25.1.1910.

Joukko-osasto Kolonna / 21 Prikaati

Kalle haavoittui 11.8.1944 Ilomantsin Teppananvaarassa ja kuoli haavoihin 22. KS:ssä samana päivänä. Kallen haavoittumisaikana satoi koko päivän rankasti vettä. Joukkue oli määrätty raivaamaan Lutikkavaaran ja Teppanan alueella olevia vihollisen kaatuneita tiealueelta pois. Osa hevosajoneuvoista ajoi Teppanan risteyksen lähellä vihollisen miinoituksiin. Samaan aikaan muutamia miehiä astui vihollismiinoihin. Näissä miinaräjähdyksissä haavoittui useita miehiä. Vihollisen tykistön iskuissa myös haavoittui ja kaatui miehiä.

Naimisissa.

Kalle Kettunen

Sotamies Onni Valtteri Kettunen maanviljelijä s. 28.5.1914.

Joukko-osasto 10./JR 9.

Onni kaatui Ruskealan Matkaselässä (Otrakkalan Rättimäki)  21.7.1941. Kaatumispäivänä sää oli aurinkoinen ja lämmin. Rykmentin joukko-osastot hyökkäsivät koko päivän edeten Matkaselästä Ruskealaan ja Ryttyyn. Onnin kaatuminen tapahtui Otrakkalan lähellä Rättimäkeen tapahtuneen hyökkäyksen aikana. Paikka on noin kilometri Matkaselän lammesta Ruskealan suuntaan. Samassa taistelussa kaatui komppaniasta neljä miestä ja 32 miestä haavoittui. Kaatumispaikka on noin 300 - 400 metriä nykyisestä Ruskealaan johtavasta maantiestä Rättimäen päälle. Kaatumispaikka noin 61.959501 N, 30.583686 E

Naimisissa, viisi lasta.

Onni Kettunen 21.7.1941

Rattimaki

Rättimäki on tien vasemmalla puolella, ennen Ruskealaa (200 metriä Tyttöjen kauppaan)

 

Joukkueenjohtaja / kersantti Tauno Einari Kettunen  s. 17.12.1917 Helsinki

Joukko-osasto 8./JR 26 

Tauno_Kettunen

Kaatunut Säämäjärvi - Petroskoin välisellä tiellä, lähellä Markkilan kylää 27.9.1941 kello 16.45 alkaneessa ankarassa venäläisten kranaattikeskityksessä. Taunon johtama joukkue oli juuri vallannut Säämäjärven ja Petroskoin välisen rautatien ja maantien välissä olevan mäen kumpareen venäläisiltä, kun venäläisten ankara kranaattikeskitys osui Taunon viereen ja Tauno kaatui keskityksessä (Lähellä Viitanan kylää). Taunon joukkue joutui pakokauhun valtaan ja miehet lähtivät perääntymään takana olevia Suomalaistukikohtia kohti. Illalla toinen joukkue teki uuden hyökkäyksen ja Tauno saatiin haettua pois kaatumispaikalta. Tauno oli pidetty joukkueenjohtaja, joka oli aina valmiina partioihin ja vaativiin hyökkäyksiin. Tauno on haudattu Helsingin Malmin hautausmaalle Kettusten sukuhautaan.

 

Alikersantti Toivo Johannes Kettunen s. 04.8.1915

Joukko-osasto E/Er.P 24

Kuollut Maitovaarassa 6.8.1944. Kuolisyy muu kuin vihollistoiminnasta johtuva.

Naimaton

Toivo_Kettunen_Patrikassa_tukkikuormineen

Toivo Kettunen 6.8.1944

Sotamies Toivo Kettunen työmies s. 24.11.1917.

Joukko-osasto JR 69.

Toivo Kettusen kaatumispäivänä 2. maaliskuuta Kollaalla oli kirkas päivä, pakkasta -25 astetta. Aamulla venäläiset avasivat kello 7.10 rajun kranaattitulituksen ja keskitys jatkui aina kello 9.30 saakka. Aamun tykistökeskityksen aikana ei voitu erottaa yksittäisiä räjähdyksiä, sillä viholliset ampuivat lähes sadalla tykillä, lentokoneilla ja panssarivaunuilla toisen pataljoonan alueelle. Vihollisen tykistö jatkoi ammuntaa koko päivän ajan tykistöllä, kranaatinheittimillä, hyökkäysvaunuilla ja lentokoneilla. Iltapäivällä Toivon komppanian oli luovuttava etulinjasta ja joukot siirtyivät illan aikana pääpuolustuslinjalle. Kahdeksan miestä jäi etulinjalle kadoksiin, seitsemän haavoittui ja kolme miestä kaatui, yksi heistä oli ilomantsilainen Toivo Kettunen. Kello 17.00 jälkeen venäläiset hyökkäsivät panssarirekien avulla kohti pääpuolustuslinjaa, mutta hyökkäys saatiin torjuttua. Kollaalla kaatui päivän aikana kymmeniä suomalaisia ja pääosa kaatuneista sai sirpalevammoja kranaattitulituksessa. Toivon kaatumispaikka löytyy Kollaalta Suojärvelle johtavan tien varresta noin 200 - 300 metriä Sortavalan suuntaan olevan mäen päällä.

Kaatunut Kollaanjoella  2.3.1940.

Naimaton.

Toivo Kettunen 2.3.1940

Kollaa

Kollaan taistelupaikka, etualalla Kollan maantie, takana Kollaanjärvi ja joki SA-kuva

Korpraali Veikko Kettunen asutustilallinen s. 22.12.1918.

Joukko-osasto III/JR 9.

Kaatunut Aunuksen Nirkassa (Nirkka-Pyhäjärvi tuhoamistaisteluissa) 11.9.1941. Joukkue saapui aamulla kello viiden aikaan noin 1,5 kilometriä Nirkan kylästä lounaaseen. Veikko ja eräs toinen ilomantsilainen määrättiin ylittämään Nirkan eteläpuolella ollut joki ja etenemään kohti NIrkan kylää. Veikko astui tiellä olevaan venäläiseen miinaan. Toinen ilomantsilainen mies haavoittui. Päivän aikana tapahtuneissa miinaräjähdyksissä kaatui yksi mies ja yhdeksän miestä haavoittui. Veikko on haudattu Ilomantsiin. Veikon kuolinpaikka löytyy Petroskoin ja Aunuksen tien varrelta noin 1,5 - 2 km Nirkasta etelän suuntaan ja joen pohjoispuolelta.

Naimaton.

Veikko Kettunen 11.9.1941

Nirkka

Kuvassa Nirkan kylää 2019. Ilomantsilaisia kaatui Nirkassa viisi miestä ja suurin osa heistä kuvassa näkyvästä purouomasta 300 metriä Petroskoin suuntaan, vanhan tien varrella, joka on moottoritien läsnsipuolella. (Veikon kaatumispaikka noin 61°28’18.5"N 33°20’28.4"E)

Sotamies Viljo Kettunen maanviljelijä s. 8.5.1921.

Joukko-osasto 7./JR 9.

Haavoittunut Songerjärvellä 31.7.1944. Viljo oli joukkueensa mukana kaivamassa asemia Songerjärvellä etulinjan takana tukilinjalla. Kello oli 15.20, kun vihollisen kranaatinheittimen ammus räjähti hänen lähellä ja Viljo haavoittui vaikeasti kranaatin sirpaleista. Viljo kuoli haavoihin seuraavana päivänä 28. KS:ssa (1.8.1944).

Naimaton.

Viljo Kettunen 1.8.1944

Sotamies Väinö Kettunen maanviljelijä s. 19.4.1904.

Joukko-osasto I/JR 34.

Keskiviikkona 31. tammikuuta vihollinen aloitti aamulla kello 7.00 voimakkaan tykistötulen Uomaan Kylässä olevia (Uomasojan varrella) asemia vastaa. Keskitys hiljeni kahden tunnin päästä ja keskityksen loppumisen jälkeen vihollinen hyökkäsi useaan otteeseen etulinjaa vastaan. Tykistökeskityksen ja sen jälkeen vihollisen hyökkäyksen aikana kaatui ja haavoittui useita suomalaisia ja yksi kaatuneista oli ilomantsilainen Väinö Kettunen. Kaatumispaikalla on nykyään Uomaan hautausmaan muistomerkki. Uomasojalle pääsee Petroskoin tieltä vasemmalle eriävää hiekkatietä noin 200 metriä.

Kaatunut Impilahden Uomaalla 31.1.1940.

Naimaton.

Väinö Kettunen 31.1.1940

 

Korpraali Väinö Kettunen metsätyömies s.11.11.1917.

Joukko-osasto 10./JR 9.

Väinö kaatui tarkka-ampujan luodista Ostan Levinassa Bunkkerin tukikohdan etumaastossa, joka sijaitsi Simanovan kylän länsipuolella 25.4.1942. Väinö oli korjaamassa Syvärin keväthyökkäyksen aikana vaurioitunutta estelinjaa Bunkkerin tukikohdan edessä ilomantsilaisen Aleksi Solehmaisen kanssa illalla kello 21. Vihollisen tarkka-ampujan luoti osui ensin Aleksiin ja sen jälkeen Väinöön, sillä seurauksella, että molemmat kaatuivat. Samana päivän komppanianpäällikkö luutnantti Tammilehto, kersantti Heikkinen ja kaksi pioneeria haavoittuivat samalla esteellä miinan räjähdyksessä. Seuraavana päivänä samalla esteellä haavoittui lisää miehiä, jonka vuoksi miinakenttä jätettiin korjaamatta kesään saakka. Kaatumispaikalla on nykyään vanha heinäpelto ja Simanovan juoksuhaudoista suurin osa on kadonnut, ainoastaan metsässä olleet juoksuhaudat näkyvät maastossa.

Naimaton.

Vaino_Kettunen_Kuolismaa.

Väinö Kettunen 25.4.1942

 

 

 

 



Ajankohtaista
Etusivu
Hallitus
Jäsenyys
Kettusviesti
Linkit
Palaute/Yhteydenotto
Säännöt
Tuotteet
Valokuvat
Yhteystiedot
Pro Patria
Jäsenmaksu
Sukukokoukset
Sukuseuran logo
Sukuhaarat
Tietosuoja
© Kuolimaan Kettuset 2011Powered by NettiSite