Etusivu

Kotisivut kaatuvat aina silloin tällöin ja sen takia saattaa välillä olla tyhjä tämä sivusto! Pahoittelut

Marraskuinen_metsalampi

Olemme saaneet viettää normaalia syksyä lämpimmän syksyn. Lokakuussa satoi paljon, mutta kuukauden alussa oli paljon myös selkeitä ja lämpimiä päiviä. Normaalisti tähän aikaan vuodesta olemme saaneet lumisateita ja kovia pakkasia, mutta tämä vuosi on ollut monella tavalla erilainen aiempiin vuosiin verrattuna. Kesäkuu oli lämmin, heinäkuu kylmä ja sateinen (Ilomantsissa satoi 186,2 mm). Kesäkuun keskilämpötila Ilomantsissa oli 16,6 celsiusastetta (keskiarvo 2000-luvulla on 13,8), heinäkuun 15,8 astetta (17,1) ja elokuussa 14 astetta (14,7). Syyskuun alku oli sateista ja koleaa Ilomantsissa, mutta kuukauden viimeiset kaksi viikkoa olivat lämpimiä ja aurinkoisia. Syyskuun keskilämpötila oli 10,8 celsiusta, mikä on keskimääräistä syyskuuta korkeampi (9,8). Lokakuussa keskilämpötila Ilomantsissa oli 5,4 astetta (3,1) joka oli pari astetta normaalia korkeampi. Marraskuu oli myös lämmin, sateinen ja myrskyinen. Liisamyrsky puhalteli voimakkaasti ja se kaatoi mökkimme viereen kaksi lähes satavuotiasta mäntyä. Harmitti kauheasti vanhojen mäntyjen menettäminen, mutta onneksi ne eivät osuneet mökkiin.

Koronaviruksen toinen aalto on menossa syksyllä 2020 ja kolmas allto tulee keväällä 2021. Korona haittaa elämäämme ja paluuta normaaliin saamme odotella vielä ainakin ensi kesään saakka. Toisen allon aikana kaupoissa ja muissa yleisötiloissa osa käyttää kasvosuojaimia, mutta osa ei usko koronaviruksen tarttuvuuteen. Koronavirus on kuitenkin vakava tauti, joten kannattaa suojautua sitä vastaan, vaikka tartuntoja ei olisi omassa elinympäristössä. Maaliskuun alussa 2020 meillä koululla oli opiskelijavieraita kolmesta eri maasta ja vierailun jälkeen minulle tuli yskä ja kuume. Keuhkot kipeytyivät ja ne olivat todella kipeät seitsemän viikon ajan. Oliko se koronaa, en tiedä, kun keväällä ei testattu ketään, enkä päässyt lääkäriin. Olin kuitenkin omaehtoisessa karanteenissa koko sen seitsemän viikon ajan. Pidetään huolta itsestämme ja suojaamme läheisiämme tartunnoilta! Toivottavasti saamme pian rokotteen, jotta paluu uuteen normaaliin sujuisi nopeasti ja saisimme tavata läheisiämme vapaammin. Vuosina 1918-1920 Espanjantautiin kuoli suomessa 20 000 henkeä ja maailmalla se tappoi 30-100 miljoonaa ihmistä. Pandemia levisin Usasta Eurooppaan vuosina 1918-1920 ja suomessa sen pahinta aikaa oli talvi 1919-1920. Ensimmäinen Espanjantaudin aalto tuli suomeen kesäkuussa 1918, toinen aalto syksyllä 1918 ja kolmas ja ehkä tappavin aalto keväällä 1919. Esimerkkinä Inarissa kuoli keväällä 1919 tautiin lähes kolmasosa pitäjän väestä ja Ilomantsissakin satoja. Espanjantautiin kuoli Ilomantsissa eniten kevättalvella 1919. Tautiin kuolleita oli useissa kylissä mm. Kuuttivaarassa, Kuolismaassa, Lutikkavaarassa, Kuuksenvaarassa, kirkonkylällä, Mekrijärvellä ja Sonkajassa. Korona on tällä hetkellä vähemmän tappavampi, jos verrataan espanjantautiin. Koronaan on kuollut maailmassa vajaat 1,5 miljoonaa ja sairastuneita on marraskuun alussa 50 miljoonaa. Sairastuin talvella 1958 Aasialaisen influenssaan ja olin sairaana lähes kolme viikkoa. Kuume nousi useina päivinä 41 asteeseen ja muistan hyvin erään kuumeisen päivän. Oksentelin koko yön ja aamun. Päivällä tunsin kuin olisin leijunut ilmassa. Äiti mittasi kuumeeni ja se oli 41 astetta celsiusta. Minä sain tartunnan naapurin pojalta, hän menehtyi tautiin. Aasialainen influenssa oli myös vakava tauti, siihen kuoli 5 miljoonaa ihmistä maailmassa ja suomessakin 1300.

 

Pieni tietoisku Kuolismaan rakennuksista:

Kuolismaan koulu

Kuolismaan_koulu

Kuolismaassa kansakoulua aloitti toimintansa Matinvaaran Kettusten talossa syksyllä 1909. Ensimmäisen talven koulu toimi vuokralla Jussi Kettusen hallinnoimassa Matinvaaran talon toisessa päädyssä. Kuolismaan koulua alettiin rakentaa syyskesällä 1909  ja uusi koulutalo valmistui seuraavana kesänä, ennen syyskuuta. Koulun avajaisia pidettiin 28. syyskuuta ja siellä oli puhumassa kaksi ortodoksista pappia. Koulussa aloitti koulunkäynnin yhdeksän opiskelijaa, joista neljä oli luterilaista ja viisi ortodoksia. Luterilaisille opetti uskontoa lähes 80 vuotias Kuolismaan kylässä asuva mies, lienee ollut Matinvaaran Jussi Kettusen isä Josua Kettunen s. 16.8.1840? Kuolismaan koulussa opiskeli vuosien aikana satoja kuolismaalaisia ja koulussa lopetettiin koulunpito talvisodan alla lokakuussa 1939. Koululle tuli Er.P 11 sotilaita 14.10.1939 ja sinne majoittui Er.P 11 toinen komppania. Erillisen pataljoonan esikunta siirrettiin kirkonkylältä Kuolismaan Matinvaaralle Jussi Kettusen taloon 13. - 14.10.1939.

Koulun ensimmäisinä opettajina toimivat lukuvuonna 1909-1910 Olga Klementjew ja Hanna Kettunen. Seuraavana syksynä opettajaksi tuli Olga Savimaa (Lienee ollut entinen Klementjew) ja koulun valmistumisen jälkeen koulun johtajana toimi Pekka Siimestö. Kuolismaan koulun pitkäaikaisimpana johtajaopettajana toimi Johannes Pirttiaho ja hänen vaimonsa Outi toimi myös opettajana.

Talvisota syttyi marraskuun viimeisenä päivänä ja Liusvaarassa olleet puolustusjoukot alkoivat perääntyä seuraavana päivänä Kuolismaan suuntaan. Kuolismaan koulu sytytettiin tuleen 3.12.1939 kello 21.00, kun tuli päätös jättää Kuolismaan kylä venäläisjoukoille ilman taisteluja. Talvisosodan jälkeen välirauhan aikana venäläiset rakensivat Kuolismaan kyläjärven rantaan, lähelle tsasounaa, kevytrakenteisen armeijan tukikohdan. Kuolismaan länsipuolelle, Koitajoen läheisyyteen venäläisjoukot rakensivat puolustuslinjat ja konekivääribunkkerit. Kuolismaan alueen komentajana toimi välirauhan aikana eversti Toivo Vähä, Mihail Petrov ja jatkosodan syttyessä majuri Valter Valli. Jatkosodan aikana Kuolismaa saatiin vallattua takaisin suomalaisjoukoille ja sinne palasi lähes kaikki ennen talvisotaa paenneet kuolismaalaiset. Kuolismaassa toimi vuosina 1942-1944 ns. parakkikoulu. Kesällä 1944 Kuolismaa jäi uudelleen venäläisjoukoille ja sinne rakennettiin rajavartioston tukikohta Mikitanvaaralle, entisen sairasmajan läheisyyteen. Kuolismaan kansakoulun sokkelina olleet kivet, jotka näkyvät koulun kuvassa, siirrettiin välirauhan aikana Kuolismaan alueen bunkkereihin. Käydessämme 2000-luvun alussa Kuolismaan koulun paikalla, sieltä löytyi vain koulun betonista valetut rappuset ja uunien punatiilikasat.

Koulun yläpuolella, Matinvaaran päällä (100 metrin päässä koulusta), sijaitsi Jussi Kettusen talo. Talon vasemmassa päädyssä asui ukkini Pekka Kettunen kesään 1909 saakka ja seuraavana talvena siinä toimi Kuolismaan kansakoulu. Kun koulurakennus valmistui 1910 - 1911, Jussi Kettunen avasi Kuolismaan kievarin. Tilakirjoissa tilan nimi oli 1700-luvulla Kuolismaa 2 Juhanala, mutta myöhemmin tilan nimi oli Kuolismaa 2 Matinvaara. Tilan varhaisin asuja oli Henrik Iggoin ja hänen vaimonsa. He asuivat tilalla (1696-) 1722 - 1736 ja leski asui tilalla aina vuoteen 1743 saakka. Matts Kettuin s. 1636 tuli tilalle 1696 poikiensa Matin s.1674 ja Eerikin s.1671 kanssa. Vuosina 1744 - 1791 tilaa hallinnoi Matts Kettuin poika Matts Kettuin s.1716, ja hänen jälkeen vuosina 1792-1795 leski Kristiina Kainulainen s.1724. Heidän poikansa Pehr jatkoi tilan pitoa ja hänen nimissä tila oli vuosina 1796 - 1849. Nämä tiedot Suur Ilomantsin historiasta. Rippikirjojen mukaan Petter Kettuin oli syntynyt 17.6.1764 ja hänen puoliso Carin (Kaisa) 4.5.1769!

Rippikirjoja tutkittaessa havaitaan, että 1800-luvun alussa Matinvaaran tilalla asui Maria Paavontytär Kettunen s. 25.4.1830 ja hänen miehensä Pekka Tikka s. 1.4.1811. Marian isä oli Paavo Kettunen s. 24.6.1792 ja hänen äitinsä oli Riitta Ikonen s.26.2.1797.
Tilalla asui 1830-1850 Johan Kettunen 19.5.1802 ja Brita Igonen s.25.2.1797 sekä heidän lapsensa Liisa (s.1833), Juho (s.1835), Jaakko (s.1837) ja Josua (s.1840). Juho Kettunen s.1835 oli minun isoukkini! Juho kuoli vuonna 1887 ja hänen vaimonsa Kaisa Tahvanainen s.1877, k.31.12.1895. Ukkini Pekka Kettunen s.1881 jäi silloin orvoksi ja hänen holhoojanansa toimi Matinvaaralla 1909 saakka asunut veli Juho (Taikajussi) Kettunen s.1863. Kuolismaan, Lutikkavaaran, Vuottoniemen, Liusvaaran, Ontrovaaran ja Melaselän alueen tilat siirtyivät 1850-luvulla Nils Lundvik Arppen (s.19.12.1803 Kiteellä) omistukseen, joten tiloilla asuvat joutuivat vuokratilallisiksi. Arppe otti Kuolsimaan metsistä puita omia saho-jaan varten ja metsätöihin hän palkkasi Kuolismaalaisia vuokratilallisia. Arppen kuoltua metsät ja maatilat siirtyivät 1900-luvun aliussa Enso Gutzeitin omistukseen. Ukkini siirtyi Matinvaaran tilalta vuonna 1909 Itkajärvelle Huovilan tilalle ja Kuolismaan Matinvaaran tilalle jäi asumaan Juho Kettusen s.1864 perhe. Jussin taloon muutti koulu talveksi 1909-1910 ja hän perusti tilalle sen jälkeen Kuolismaan kievarin. Kievari toimi aina talvisotaan saakka. Talossa toimi lokakuusta talvisodan syttymiseen saakka Er.P 11 esikunta. Er.P 11 Esikunta jätti Matinvaaran talon 3.12.1939 kello 21.15 ja lähdön jälkeen talo ja muut tilan rakennukset sytytettiin palamaan. Arppen kuoleman jälkeen v. 1861 tilat siirtyivät Ilo-mantsin Metsäkiinteistölle ja myöhemmässä vaiheessa Enso-Gutzeitin omistukseen. Enso-Gutzeit myi maatilat ja pienen alan metsää tiloilla asuneille vuonna 1930. Sain vuosia sit-ten käsiini tilojen kauppakirjat.

Seuraavat kuolismaalaiset ostivat tilat 13.6.1930:
Ivan ja Anna Timoskainen, Lahti 3,75 ha Kauppatila
Otto ja Anna Härkönen, Mäkirinne 6,55 ha
Jeremias Hattunen, Koijanvarsi 2,01 ha
Juho ja Maria Kettunen, Kettulan tila Matinvaaralla 43,65 ha
Afanasi ja Eugenia Hattunen, Laitatalo 33,89 ha
Lauri ja Baraskeva Hattunen, Tasankovaara 30,18 ha,
Johannes, Nikolai, Lauri, Anna, Aleksanteri ja Veikko Hattunen, Korkeavaara 30,84 ha
Aleks ja Maria Hattunen, Kujomäki 28,64
Mikko ja Belagia Salomaa, Parturila 7,04 ha
Josua ja Hilma Kettunen, Mäntyniemi 6,12 ha
Hannes ja Helmi Hurskainen, sekä Toivo Hurskainen, Keskitalo 29,45 ha
Enso - Gutzeit Oy, Jättölä 13,57 ha (metsätyönjohtajan asunto)
Toivo Hurskainen, osa Keskitalon tilasta
Jeffim ja Anastasia Timoskainen, Ei löydy rekisteristä tilan tietoja?
Filip ja Maria Timoskainen, Välitalo 28,30 ha
Anna Kettunen, Lepola 44,08 ha
Timo ja Maria Timoskainen, Timonaho 15,23 ha
Feudor ja Anna Solehmainen, Kivimäki 19,22 ha
Mikael ja Maria Timoskainen, Jakunvaara 48,15 ha
Jaakko ja Liisa Kettunen, Selkälän tila Miikulanvaarassa 41,04 ha
Antti ja Aino Kettunen, Luovenvaaran tila Miikulanvaarassa 37,55 ha
Sofia Hattunen ja hänen lapsensa Aleksanteri, Harman ja Johannes, Hattula 28,22 ha
Josua ja Iida Eronen, sekä Mikko ja Anna Eronen, Lehmivaara 47,38 ha
Mikko ja Anna Eronen osa Lehmivaaran tilasta
Afanasi ja Maria Tiittanen, Laskumäki 14,81 ha
Jeffim ja Anastasia Timoskainen myivät tilansa 25.9.1930 pojallensa Aleksi ja Martta Ti-moskaiselle, Rantala 34,20 ha
Lisäksi Kuolismaan Kettula 1 tilasta jäi metsämaata Enso Gutzeit Oy:lle 17 532,09 ha. Listasta puuttuvat mm. Koulutila noin 3 ha, ordodoksien ranta-alue tsasounan ympäristössä, luterilaisen seurakunnan kirkon ja hautausmaan tontti Koitajoen varrella, Toivo Potkosen tila Itkajärven länsirannalla, Ville Muikun ja kauppias Hoskosen tilat Matinvaaran länsirinteellä, sekä ukkini Huovila niminen tila Itkajärven Kiukunniemessä.

MATINVAARA

Matinvaaran tila Kuolismaassa 1907

 

Mativaaran_talon_pohjapiirros

Kuolismaan tsasouna

Kuolismaan_tsasouna_varikuva

Kuolismaan tsasouna, joka oli pyhitetty Apostoleille Pietarille ja Paavalille, valmistui vuonna 1870. Sen yhteydessä oli vanha kyläkalmisto, johon oli haudattu kuolleita jo 1700-luvulla. Tsasouna sijaitsi Kuolismaan kylävaaran itäpuolella, Kyläjärven rannalla. Samalla paikalla oli aiempi Kuolismaan tsasouna, joka rakennettiin 1800-luvun alussa, mahdollisesti 1796 jälkeen? Vanhempi tsasouna oli rakennettu vanhasta aitasta puretuista hirsistä. Tämä ensimmäinen tsasouna meni nopeasti huonoon kuntoon ja se purettiin keväällä 1870, ennen uuden tsasounan rakentamista. Tsasounan molemmilla sivuilla oli pienet ikkunat. Tsasounan ikonostaasi oli takaseinällä, kohti itää. Takaseinällä oli lankusta tehty hyllykkö, joka oli peitetty kankaalla. Hyllykön päällä oli pieniä ikoneja. Ikoniseinän edessä oli pieni alttaripöytä. Lattia oli tehty leveistä kuusilankuista ja tsasounan takaosassa oli pieni alttaripöytä. Tsasounan ympäristöön oli haudattu vuosien kuluessa sekä luterilaisia ja ortodoksisia Kuolismaalaisia. Käydessäni kesällä 2002 tsasounan paikalla (tsasounasta ei ollut mitään jäljellä), maastossa näkyi ikihonkien ja suurten kuusien keskellä useita hautakumpuja. Paikka oli saman näköinen kuin kuvassa, mutta sieltä oli kadonnut tsasouna ja hautaristit. Seisoin silloin aurinkoisena iltapäivänä hetken aikaa vanhan tsasounan paikalla ja kuuntelin tuulen hiljaista huminaa vanhassa kalmistossa. Se hetki jäi syvälle mieleeni ja se olikin ainut kosketus menneiden kuolismaalaisten vainajien asuinsijaan. Kun kävin kesällä 2006 taas tsasounan paikalla, metsä oli kaadettu motolla ja hautoja ei enää erottanut tsasounan läheisyydessä. Yksi vanhoista kalmismaista oli poissa ja se tuntui pahalta sillä hetkellä! Tsasounan kellotapuli oli erikoinen, kuten kuvasta näkyy! Kello oli tipahtanut kellotapulista 1920-luvulla ja kukaan kyläläisistä ei viitsinyt nostaa sitä paikal-leen. Arkkipiispa Hermanni kävi vierailulla kesällä 1930 Kuolismaassa. Hän huomautti kyläläisiä tsasounan huonosta hoitamisesta ja suositteli tsasounan kunnostamista. Edellisenä kesänä kirkkoherra Simon Okulov oli käynyt kuolismaassa ja kertonut saman huolensa kyläläisille. Tsasounaa korjattiinkin 1930-luvulla ja siellä pidettiin seuraavina kesinä muutaman kerran kirkollisia toimituksia. Kuolismaalla pidettiin Petrunpäivänä praasniekkoja (12. heinäkuuta) ja silloin tsasounalla pidettiin juhlajumalanpalvelus. Talvikausina tsasounaa käytettiin vain vainajien siunaamistilaisuuksissa.

Kuolismaan_tsasounan_rakennepiirustukset

Kuolismaan tsasounan julkisivupiirrokset (ek)

Tsasouna_Kylajarven_suunnalta

Tsasounan kaaviokuva Kyläjärven suunnalta

 

Elna Pelkonen kirjoittaa ajastaan Kuolismaassa; Pogostan Pakinat 3-4. 1967

Kesällä oli sitten Petru, Pietarin päivä, Kuolismaan oma praasniekkapäivä pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin paaston lopettajaisineen. Jo aamuvarhaisella tuli lähikylistä vieraita tähän juhlaan, ja tietenkin he poikkesivat majallemme, jonka salossa liehui suuri Punaisen Ristin lippu juhlan kunniaksi. Kahvin ja teen keralla tarjottiin piiraita ja sultsinoita praasniekkaväelle, joka kirkkoherran saavuttua hiljeni rukoushetkeen kylään tsasounassa. Vuorolaulun säkeet kantautuivat rukoushuoneen niemeltä sairasmajalle, jopa haudoilla toimitettujen litanioiden sanat saattoi kuulla selvinä. Kylän kalmisto oli vastikään kunnostettu talkoovoimin, niin että nyt päästiin pitämään sielunrukouksia myös monilla unohdetuilla ja suurten kuusten peittämillä hautakumuilla.

Suomen Punaisen Ristin sairasmaja Kuolismaassa

Sairasmajan_rakentajat_1926

Sairasmajan_rakennustyomaa

Suomen Punaisen Ristin sairasmajaa päästiiin rakentamaan jo syksyllä 1925, mutta varsinainen rakentaminen tapahtui vuosina 1926-1927. Majan idean isänä oli Kuopion maaherra Gustaf Ignatius. Maja rakennettiin Enso Gutzeitin omistamalle nimelle Mikitanvaaralle ja Gutzeit lahjoitti suuren määrän majan rakentamiseen tarvittavista mäntytukeista. Lisäksi tukkeja saatiin Kaukas yhtiöltä. Stokmann Oy lahjoitti sairasmajaan kaikki tarvittavat kalusteet, kuten sängyt, pöydät, tuolit, kaapistot jne. Sairasmaja aloitti toimintansa jo syksyllä 1926, kun maja saatiin sisältä valmiiksi ja sinne palkattiin hoitajattareksi neiti Hellä Markkula. Maja saatiin ulkopuolelta valmiiksi vuodenvaihteessa 1926-1927 ja ulkorakennukset ja maalaukset tehtiin seuraavana kesänä. Sairasmajan hoitajattaren vastuualueella Kuolismaassa ja sen lähikylissä asui yli 500 asukasta ja vastuualueeseen kuului myös kaksi kyläkoulua. Kuolismaan sairasmajan alakerrassa oli kaksi huonetta, joihin voitiin ottaa viisi potilasta hoitoon. Yläkerrassa oli hoitajattaren asunto ja yksi huone keittiöhenkilökunnalle ja majalle majoitettaville vieraille. Vuonna 1928 sairasmajalla asui martta-neuvoja, joka teki mallipuutarhan sairasmajan piha-alueelle.

Kuolismaan_sairasmaja_1920-luvun_lopulla_varikuva

Kuolismaa_talojen_paikatSairasmaja vihittiin käyttöön vasta 3.7.1927 ja paikalla oli maaherra Ignatiuksen lisäksi kenraali Mannerheim ja Erik Heinrichs. Majalla kävi kesällä 1927 vielä pääministeri Tanner, senaattorit Svinhufvud ja Arajärvi.

Sairasmajan varastorakennus rakennettiin kesällä 1927 sairasmajan piha-alueelle. Varastorakennuksessa oli sauna, halkovaja, aitta, talli ja kellari. Sairasmajan kustannusarvio oli 225.000 markkaa. Ensimmäisen toimintavuoden aikana majalla kävi yli 500 henkeä, kotikäyntejä Markkula teki 800 kertaa ensimmäisen vuoden aikana ja lisäksi hän hoiti Kuolismaan ja Liusvaaran koulun terveydenhoitoa. Talvella Markkula piti lastenhoitokursseja, ompelukursseja ja terveeseen elämään liittyviä tupailtoja. Sairasmajalla oli Kuolismaan apteekki, josta hoitajatar myi reseptilääkkeitä ja itsehoitolääkkeitä kuolismaalaisille. Hellä Markkulan jälkeen hoitajina Kuolismaassa olivat mm. Sylvia Lahti (1928-1929), Elna Pelkonen 1929-1931, Saida Laaksonen 1932 -1934 ja Aini Turkka 1935 - 1937.

Sairasmajan_pohjapiirros

Hellä Markkula kertoi kesällä 1927: "Elämä on täällä niin erilaista, kuin mihin olen tottunut. Siitä kai johtuu, että se niin viehättää, eikä siitä puutu jännitystäkään. Luonto on monissa paikoin kaunista esim. Megrissä, jonne on Liusvaarasta matkaa 12 kilometriä. Sinne johtavalla erämaatiellä on 18 kapulasiltaa ja minulla ei aina ole matkatoveria vaan itseskeni kuljeskelen. Oikein ihmettelen sitä, että kuinka rohkeaksi olen tullut. Karhuja on nähty siellä soilla ja ovat raadelleet siellä paljon eläimiä".Kuolismaan sairasmaja oli toiminnassa noin 13 vuotta ja sinä aikana siellä hoidettiin satojen ilomantsilaisten rajaseudun asukkaiden sairauksia. Monet ihmiset saivat apua synnytyksissä, erilaisissa sairauksissa ja tapaturmissa, jota sattui usein erämaiden metsätyömailla. Syksyllä 1939 sodan tuulten puhaltaessa kohti Suomenmaata ja venäläisten sotilaiden määrän kasvaessa rajan takaisilla salomailla, sairasmajakin jouduttiin sulkemaan. Venäläisten hyökättyä marraskuun viimeisenä aamuna 1939 Liusvaaraan, Mekriin, Iljanvaaraan ja Salmijärvelle, suomalaisjoukot perääntyivät ilman varsinaisia puolustustaisteluja Kuolismaan suuntaan. Sairasmaja sytytettiin palamaan 3.12.1939 kello 18.00, kun huomattiin, että venäläisjoukot valtaavat seuraavana yönä Kuolismaan kylän. Kuolismaan kaunis sairasmaja tuhoutui tulipalossa illan ja yön aikana. Samana yönä tuhoutuivat Kuolismaan kylän talot kulovalkean tavoin. Muutamat syrjässä olevat talot, kuten isäni kotitaloItkajärven Kiukunniemellä, jäivät kuitenkin polttamatta.

Elna Pelkonen jatkaa Pogostan Pakinoissa joulunvietosta sairasmajalla:

Kuolismaahan tultuani huomasin tulleeni lapsuuteni ihmemaahan. Sama uskonto- ja kieliraja, joka halkoi Laatokan Karjalaa, ulottui aina Ilomantsiin asti ja Kuolismaa ympäristöineen sijaitsi tuon rajan itäisellä puolella. Selvimpinä piirtyvät muistissani sairasmajan joulut, jolloin seinähirsien raotkin tihkuivat joulutunnelmaa. Mutta ennen kuin joulu ylti luoksemme, oli majalla ehditty elää monta valmistelupäivää. Ympärillämme oli kaikenlaista puutetta, mutta vähän valitusta. Päiväkausia saattoivat asukkaat elää pelkillä nauriilla, ei ollut edes maitoa. Sen vuoksi halusi sairasmaja valmistaa naapureilleen maittavan ja ravitsevan jouluaterian muiden joululahjojen lisäksi. Olimme saaneet kankaita, lankoja ja valmiita vaatelähetyksiäkin sekä rahaa joulun varoiksi, ja koko syyskausi tätä suurta juhlaa valmisteltiin jokapäiväisten askareiden ohella. Tietenkin vauhti kiristyi, kun päästiin aivan joulun kynnykselle. Leipää paistoimme monena päivänä ja monta lajia, jälkiuunin lämmössä kypsyvät monet padalliset ja saviruukulliset karjalanpaistia. Siinä sivussa paahdettiin kahvia ja keitettiin mehukastiketta joulupuurolle, jota varattiin kaikki sairasmajan kattilat kukkuroillaan.

Aamuvarhaisella saapuivat vieraat lähitienoilta suurin joukoin, jokunen kauempaakin. Ahtaus majassa oli aikamoinen, vierivieressä istuttiin penkille ja lattiallakin. Veden, polttopuiden ja saunan muuripadassa kypsytettyjen perunoiden kuljetus oli järjestettävä keittiön ikkunan kautta, kun varsinainen kulkutie oli tukossa vieras paljouden vuoksi.


Ennen radiokirkon alkua tarjottiin kahvia, myöhemmin nautittiin jouluateria. Tungoksesta huolimatta vallitsi majassa hiljaisuus, lapsetkin vain katselivat ja kuuntelivat. Kynttilät lepattivat pöydillä. Joku ihmetteli ääneen, että on saatu tällainen joulu. "Nyt on meillä majaa kuin monasteri", kiitettiin. Monastery oli luostari rajan kansan kielenkäytössä ja Ilomantsissa sellaisia oli ollut aiempina vuosikymmeninä Megrissä ja Pahkalammella ja erakkola Liusvaarassa.

Ilomantsin Naarvaan valmistui sairasmaja syksyllä 1932 ja se oli rakenteelta samantapainen kuin Kuolismaan sairasmaja.

 

 

 

 



Ajankohtaista
Etusivu
Kuolismaan kylä
Kuolismaan Kettuset
Sukunimi Kettunen
Hallitus
Jäsenyys
Kettusviesti
Linkit
Palaute/Yhteydenotto
Säännöt
Tuotteet
Valokuvat
Yhteystiedot
Pro Patria
Jäsenmaksu
Sukukokoukset
Sukuseuran logo
Sukuhaarat
© Kuolimaan Kettuset 2011Powered by NettiSite