Pro Patria

Sukumme Sankarivainajat 

Sankarihautausmaa 2016

Oi, Suomi synnyinmaa,

suo helmallas sun poikasi
onnellisena nukahtaa,
kun hän henkensä halvan
sulle antanut on!
Ei muuta kunniaa kuin
kuulla kummultansa
sun kuusiesi kuiskinaa,
kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon.

Ilomantsin_Sankarihautausmaa_0002

Ilomantsin sankarihautausmaalle on haudattu 385 talvi- ja jatkosodassa kaatunutta ilomantsilaista sankarivainajaa ja heidän lisäksi siellä  on viisi hautaa, joista puuttuu nimi. Sodan aikana haudoille oli laitettu valkeat ristit, joihin oli kirjoitettu vainajan nimi ja kuolinpäivä. Myöhemmin ristit korvattiin marmorikivillä. Jos haluat käydä tutustumassa Ilomantsin sankarihautausmaan sankarivainajiin tarkemmin, klikkaa linkkiä: Sankarivainajat

Muistan 4. kesäkuuta vuonna 1959. Kävin silloin ensi kertaa sankarihautausmaalla ja setäni Väinön haudalla. Hautausmaalla pidettiin muistotilaisuus, jossa puhui Ilomantsin kirkkoherra ja Ilomantsin Rajakomppanian päällikkö. Lopuksi  rajavartiat ampuivat kunnialaukset kaatuneitten muistoksi. 

Sankarihautausmaan ristin juurella on vapaussodan 1918 sankarivainajien muistomerkki, joka esittää antiikin sotilasta polviasennossa. Muistomerkin jalustaan on kaiverrettu kahdenkymmenen vuoden 1918 vapaussodassa kuolleen tai murhatun "valkoisen" eli suojeluskuntalaisen sankarivainajan nimet. Muistomerkin vieressä on puinen risti Ilomantsin vanhan ort.kirkon muistolle pystytetty. 

 

Ilomantsin sankarihautausmaan paikalla oli vuoteen 1916 saakka ort.seurakunnan vanha kirkko. Kirkko purettiin jasen hirret siirrettiin nykyisen ort.hautausmaan kappeliin. Keväällä 1918 puretun kirkon paikalle Ilomantsin valkoiset perustivat veljeshautausmaan, ilman ort.seurakunnan suostumusta. 

Ilomantsin taisteluissa kaatui talvi- ja jatkosodan aikana lähes 1000 suomalaista sotilasta.

Lisätietoja kaatuneista löydät osoitteesta: http://kronos.narc.fi/menehtyneet/. Talvi- ja jatkosodan sotapäiväkirjoista löydät lisätietoa kaatuneiden joukko-osaston tapahtumista. Sotapäiväkirjat löydät osoitteesta: http://digi.narc.fi/digi/hae_ay.ka?atun=65.SARK

Sankaripatsas

Vapaussodan taisteluihin osallistuneiden ilomantsilaisten kohtaloita 

Vapausodassa ilomantsilaisista suojeluskuntalaisista kaatui tai kuoli tietojeni mukaan 22 valkoista, joista pääosa kaatui Karjalan Kannaksella. Neljä murhattiin ja yksi heistä katosi. Ilomantsilaisista lähti vapaussodan taisteluihin noin 400 valkoista, joista vajaat sata suojeluskuntalaista ja loput kutsuntojen kautta määrättyä sotilasta ja muuta miestä. Ilomantsin valkoiset osallistuivat taisteluihin pääasiassa Karjalan Kannaksella. Ilomantsin suojeluskuntaan kuului vuonna 1918 noin 850 henkeä.

Vapaussodassa tappioita syntyi myös ilomantsilaisille punakaartilaisille. Punakaartilaisia kuoli 22 henkeä, joista yksi kuoli taistelussa ja loput joko teloitettiin tai he kuolivat Tammisaaren vankileirillä. Ilomantsissa oli keväällä 1918 yhteensä reilut 240 punakaartilaista. Heistä vajaa sata lähti vapaaehtoisena rintamalle. Osa pakeni sodan loppuvaiheessa venäjälle ja osa punaisista vangittiin ja tuomittiin. 

Ohessa lista Ilomantsilaisista punakaartilaisista, jotka kuolivat vuoden 1918 aikana

Tammisaaren vankileirillä kuolivat seuraavat ilomantsilaiset:  Antti Heiskanen 26.7.1918, Anton Huotari 7.7.1918, Antti Häikiö 15.7.1918, Juho Kastinen 25.6.1918, Matti Kettunen 26.7.1918, Juho Kiiski 31.7.1918, Eino Kontturi 5.7.1918, Otto Laatikainen 16.7.1918, Otto Louhelainen 17.7.1918, Hannes Paavilainen 12.7.1918, Arvid Pussinen 30.7.1918, Adam Rasi 12.7.1918, Bernhard Rissanen 11.6.1918, Otto Sormunen 13.8.1918, Risto Turunen 19.7.1918 ja Eerikki Valjus 21.7.1918.

Joensuussa teloitettiin Iivari Korhonen elokuu 1918 ja Ivan Karhapää 7.3.1918.

Muualla kesällä 1918 kuolivat Ale Huohvanainen, Matti Ikonen, Matti Kettunen, Otto Kettunen.     

Kaksitoista ilomantsilaista punakaartilaista kuoli Tammisaaren vankileirillä kesällä 1918 sairauksiin. Leiri sijaitsi Dragsvikin kasarmialueella vuoden 1918 keväästä lähtien. Yleisimmät kuolinsyy olivat heikkous, Isorokko, punatauti, lavantauti, toisintokuume. Sukumme jäsen Matti Kettunen s. 10.8.1896 Ilomantsissa, kuoli Tammisaaressa 26.7.1918 heikkouteen. Matin asuinkunnaksi on merkitty Tammisaari. Lutikkavaaralainen Tuomas Kettunen s. 17.10.1895 ja Nuorajärvellä syntynyt Matti Kettunen s. 3.7.1892 puolestaan karkasivat venäjälle keväällä 1918. Lisäksi kuolleiden joukossa on ilomantsilainen työmies Otto Kettunen s. 1901 Ilomantsissa, hän kuoli elokuussa 1918. Korentovaaralla syntyneen ja Ilajalla metsänvartijana toimineen Aadam Kettusen poika, Otto Kettunen s. 12.02.1901 pakeni keväällä 1918 venäjälle Lupasalmelle. Hänet löydettiin kesällä 1918 nälkään kuolleena Asumajoen rannalta. Hän oli löydettäessä nojaamassa petäjään. Kysymys lienee samasta Otto Kettusesta, mikä on mainittu arkiostotiedoissa kaatuneeksi?

Mummoni kaksi veljeä Frans ja Tauno otettiin kiinni kesällä 1918 ja heitä kuulusteltiin Ilomantsin suojeluskuntatalolla useita päiviä. Myöhemmin heidät kuitenkin vapautettiin ja todettiin syyttömiksi. Äitini eno meni perheensä kanssa Petroskoihin keväällä 1918 ja hän palasi takaisin vasta vuonna 1922. Suvussamme oli siis paljon punaisten puolella olleita. Mielikuviin on jäänyt, että sukumme miehistä jotka ajautuivat punakaarteihin, oli pääosin metsätyöntekijöitä.  Luulen, että työläisten sortaminen oli ajanut heidät punakaartiin.

Toistakymmentä 1918 sisällisodassa kuolleesta valkoisten puolella taistelleista miehistä on haudattu Ilomantsin sankarihautausmaahan, osa kaatumispaikan lähellä olevien kaupunkien hautausmaihin. Punakaartilaiset haudattiin ylensä lähelle kuolinpaikkaa ja Tammisaaressa se oli lähellä Tammisaaren kasarmeja. Vapaussodan taistelut eivät olleet kummallekkaan osapuolelle kunniallisia. Tehtyä emme saa kuitenkaan tekemättömäksi. Lisää tietoa punaisten ja valkoisten kuolemista löydät seuraavalta nettisivulta: http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/results 

Sankarihautajaiset_18.7.1941_SA-kuva

Kaatuneitten hautaus Ilomantsin sankarihautausmaahan 18.7.1941 SA - kuva

Talvi- ja jatkosodissa kaatuneet sukumme kolmetoista sankarivainajaa on haudattu pääasiassa Ilomantsiin. Talvisodassa heistä kaatui neljä ja jatkosodassa yhdeksän. Osa Kuolismaan Kettusten sankarivainajista lepää muissa sota-aikana perustetuissa sankarihaudoissa.

Sotamies Eelis Edvard Kettunen työmies, s.19.3.1904.

Joukko-osasto 11./JR 9. 

Kadonnut 10.6.1941 Enon Kaltimossa. Julistettu myöhemmin kuolleeksi (30.6.1941). (Eräissä asiakirjoissa on mainittu vuodeksi 1944, mutta hautakivessä on vuosi 1941 ).

Naimisissa, ei lapsia

Eelis_Kettunen_s.19.3.1904

Alikersantti Eino Kettunen pienviljelijä, s.22.4.1901.

Joukko-osasto 3./Er. P 12.

Haavoittunut 1.2.1940 Kuhmossa, kuollut vammoihin 5.2.1940  23. Sotasairaalassa

Haudattu Iisalmen Sankarihautausmaahan

Naimisissa, viisi lasta.

 

Sotamies Eino Johannes Kettunen s.30.5.1914

Joukko-osasto 3./JR 56

Kuolinsyy muu kuin vihollistoiminnasta johtunut, kuollut 22. Sotasairaalassa

Eino Kettunen 23.8.1944

Sotamies Evert Kettunen metsätyömies s. 30.3.1899.

Joukko-osasto III/JR 9.

Kaatunut Aunuksen Nirkassa (Nirkka-Pyhäjärvi tuhoamistaisteluissa) 12.9.1941. Eevertin joukkue hyökkäsi Nirkan kylään 12. syyskuuta aamulla. Hyökkäyksen aikana kaatui kuusi ilomantsilaista miestä, Eevert mukaan lukien. Pääosa miehistä kaatui venäläisten asettamiin miinoihin ja 24 miestä haavoittui taisteluissa. Kaatumispaikka on Petroskoi - Aunus tien varressa Nirkan kylästä Aunuksen suuntaan laskeutuvassa mäen rinteessä.

Naimisissa, kaksi lasta (Kaino ja Hilja)

Evert Kettunen 12.9.1941

Sotamies Heikki Kettunen työmies s. 25.10.1909.

Joukko-osasto Os.A/Lie.HK

Heikki Kettunen kaatui maanantaina 25. joulukuuta 1939 illalla noin klo 21.00, kun hänen joukkueensa oli hyökkäämässä Pielisjärvellä Rönkön tukikohdasta Haukijoen sillan ja Varisvaaran tien suunnassa olevaa vihollisen tukikohtaa vastaan. Heikin joukkue oli noin 300 metriä oman tukikohdan edessä, kun vihollinen avasi voimakkaan kivääri-, konekivääri- ja kranaattitulituksen Mattilan joukkuetta vastaa ja tulituksessa kaatui Heikin lisäksi pielisjärveläinen sotamies Heikki Koponen. 

Naimisissa

Heikki Kettunen 25.12.1939

Sotamies Kalle Kettunen maanviljelijä s. 25.1.1910.

Joukko-osasto Kolonna / 21 Prikaati

Kalle haavoittui 11.8.1944 Ilomantsin Teppananvaarassa ja kuoli haavoihin 22. KS:ssä samana päivänä. Kallen haavoittumisaikana satoi koko päivän rankasti vettä. Joukkue oli määrätty raivaamaan Lutikkavaaran ja Teppanan alueella olevia vihollisen kaatuneita tiealueelta pois. Osa hevosajoneuvoista ajoi Teppanan risteyksen lähellä vihollisen miinoituksiin. Samaan aikaan muutamia miehiä astui vihollismiinoihin. Näissä miinaräjähdyksissä haavoittui useita miehiä. Vihollisen tykistön iskuissa myös haavoittui ja kaatui miehiä.

Naimisissa.

Kalle Kettunen

Sotamies Onni Valtteri Kettunen maanviljelijä s. 28.5.1914.

Joukko-osasto 10./JR 9.

Onni kaatui Ruskealan Matkaselässä (Otrakkalan Rättimäki)  21.7.1941. Kaatumispäivänä sää oli aurinkoinen ja lämmin. Rykmentin joukko-osastot hyökkäsivät koko päivän edeten Matkaselästä Ruskealaan ja Ryttyyn. Onnin kaatuminen tapahtui Otrakkalan lähellä Rättimäkeen tapahtuneen hyökkäyksen aikana. Paikka on noin kilometri Matkaselän lammesta Ruskealan suuntaan. Samassa taistelussa kaatui komppaniasta neljä miestä ja 32 miestä haavoittui. Kaatumispaikka on noin 300 - 400 metriä nykyisestä Ruskealaan johtavasta maantiestä Rättimäen päälle. 

Naimisissa, viisi lasta.

Onni Kettunen 21.7.1941

 

Joukkueenjohtaja / kersantti Tauno Einari Kettunen  s. 17.12.1917 Helsinki

Joukko-osasto 8./JR 26 

Tauno_Kettunen

Kaatunut Säämäjärvi - Petroskoin välisellä tiellä, lähellä Markkilan kylää 27.9.1941 kello 16.45 alkaneessa ankarassa venäläisten kranaattikeskityksessä. Taunon johtama joukkue oli juuri vallannut Säämäjärven ja Petroskoin välisen rautatien ja maantien välissä olevan mäen kumpareen venäläisiltä, kun venäläisten ankara kranaattikeskitys osui Taunon viereen ja Tauno kaatui keskityksessä (Lähellä Viitanan kylää). Taunon joukkue joutui pakokauhun valtaan ja miehet lähtivät perääntymään takana olevia Suomalaistukikohtia kohti. Illalla toinen joukkue teki uuden hyökkäyksen ja Tauno saatiin haettua pois kaatumispaikalta. Tauno oli pidetty joukkueenjohtaja, joka oli aina valmiina partioihin ja vaativiin hyökkäyksiin. Tauno on haudattu Helsingin Malmin hautausmaalle Kettusten sukuhautaan.

 

Alikersantti Toivo Johannes Kettunen s. 04.8.1915

Joukko-osasto E/Er.P 24

Kuollut Maitovaarassa 6.8.1944. Kuolisyy muu kuin vihollistoiminnasta johtuva.

Naimaton

Toivo_Kettunen_Patrikassa_tukkikuormineen

Toivo Kettunen 6.8.1944

Sotamies Toivo Kettunen työmies s. 24.11.1917.

Joukko-osasto JR 69.

Toivo Kettusen kaatumispäivänä 2. maaliskuuta Kollaalla oli kirkas päivä, pakkasta -25 astetta. Aamulla venäläiset avasivat kello 7.10 rajun kranaattitulituksen ja keskitys jatkui aina kello 9.30 saakka. Aamun tykistökeskityksen aikana ei voitu erottaa yksittäisiä räjähdyksiä, sillä viholliset ampuivat lähes sadalla tykillä, lentokoneilla ja panssarivaunuilla toisen pataljoonan alueelle. Vihollisen tykistö jatkoi ammuntaa koko päivän ajan tykistöllä, kranaatinheittimillä, hyökkäysvaunuilla ja lentokoneilla. Iltapäivällä Toivon komppanian oli luovuttava etulinjasta ja joukot siirtyivät illan aikana pääpuolustuslinjalle. Kahdeksan miestä jäi etulinjalle kadoksiin, seitsemän haavoittui ja kolme miestä kaatui, yksi heistä oli ilomantsilainen Toivo Kettunen. Kello 17.00 jälkeen venäläiset hyökkäsivät panssarirekien avulla kohti pääpuolustuslinjaa, mutta hyökkäys saatiin torjuttua. Kollaalla kaatui päivän aikana kymmeniä suomalaisia ja pääosa kaatuneista sai sirpalevammoja kranaattitulituksessa. Toivon kaatumispaikka löytyy Kollaalta Suojärvelle johtavan tien varresta noin 200 - 300 metriä Sortavalan suuntaan olevan mäen päällä.

Kaatunut Kollaanjoella  2.3.1940.

Naimaton.

Toivo Kettunen 2.3.1940

Korpraali Veikko Kettunen asutustilallinen s. 22.12.1918.

Joukko-osasto III/JR 9.

Kaatunut Aunuksen Nirkassa (Nirkka-Pyhäjärvi tuhoamistaisteluissa) 11.9.1941. Joukkue saapui aamulla kello viiden aikaan noin 1,5 kilometriä Nirkan kylästä lounaaseen. Veikko ja eräs toinen ilomantsilainen määrättiin ylittämään Nirkan eteläpuolella ollut joki ja etenemään kohti NIrkan kylää. Veikko astui tiellä olevaan venäläiseen miinaan. Toinen ilomantsilainen mies haavoittui. Päivän aikana tapahtuneissa miinaräjähdyksissä kaatui yksi mies ja yhdeksän miestä haavoittui. Veikko on haudattu Ilomantsiin. Veikon kuolinpaikka löytyy Petroskoin ja Aunuksen tien varrelta noin 1,5 - 2 km Nirkasta etelän suuntaan ja joen pohjoispuolelta.

Naimaton.

Veikko Kettunen 11.9.1941

Sotamies Viljo Kettunen maanviljelijä s. 8.5.1921.

Joukko-osasto 7./JR 9.

Haavoittunut Songerjärvellä 31.7.1944. Viljo oli joukkueensa mukana kaivamassa asemia Songerjärvellä etulinjan takana tukilinjalla. Kello oli 15.20, kun vihollisen kranaatinheittimen ammus räjähti hänen lähellä ja Viljo haavoittui vaikeasti kranaatin sirpaleista. Viljo kuoli haavoihin seuraavana päivänä 28. KS:ssa (1.8.1944).

Naimaton.

Viljo Kettunen 1.8.1944

Sotamies Väinö Kettunen maanviljelijä s. 19.4.1904.

Joukko-osasto I/JR 34.

Keskiviikkona 31. tammikuuta vihollinen aloitti aamulla kello 7.00 voimakkaan tykistötulen Uomaan Kylässä olevia (Uomasojan varrella) asemia vastaa. Keskitys hiljeni kahden tunnin päästä ja keskityksen loppumisen jälkeen vihollinen hyökkäsi useaan otteeseen etulinjaa vastaan. Tykistökeskityksen ja sen jälkeen vihollisen hyökkäyksen aikana kaatui ja haavoittui useita suomalaisia ja yksi kaatuneista oli ilomantsilainen Väinö Kettunen. Kaatumispaikalla on nykyään Uomaan hautausmaan muistomerkki.

Kaatunut Impilahden Uomaalla 31.1.1940.

Naimaton.

Väinö Kettunen 31.1.1940

Korpraali Väinö Kettunen metsätyömies s.11.11.1917.

Joukko-osasto 10./JR 9.

Väinö kaatui tarkka-ampujan luodista Ostan Levinassa Bunkkerin tukikohdan etumaastossa, joka sijaitsi Simanovan kylän länsipuolella 25.4.1942. Väinö oli korjaamassa Syvärin keväthyökkäyksen aikana vaurioitunutta estelinjaa Bunkkerin tukikohdan edessä ilomantsilaisen Aleksi Solehmaisen kanssa illalla kello 21. Vihollisen tarkka-ampujan luoti osui ensin Aleksiin ja sen jälkeen Väinöön, sillä seurauksella, että molemmat kaatuivat. Samana päivän komppanianpäällikkö luutnantti Tammilehto, kersantti Heikkinen ja kaksi pioneeria haavoittuivat samalla esteellä miinan räjähdyksessä. Seuraavana päivänä samalla esteellä haavoittui lisää miehiä, jonka vuoksi miinakenttä jätettiin korjaamatta kesään saakka. Kaatumispaikalla on nykyään vanha heinäpelto.

Naimaton.

Vaino_Kettunen_Kuolismaa.

Väinö Kettunen 25.4.1942

 

 

 



Ajankohtaista
Etusivu
Hallitus
Jäsenyys
Kettusviesti
Linkit
Palaute/Yhteydenotto
Säännöt
Tuotteet
Valokuvat
Yhteystiedot
Pro Patria
Jäsenmaksu
Sukukokoukset
Sukuseuran logo
Sukuhaarat
© Kuolimaan Kettuset 2011Powered by NettiSite